Osallistuin eilen Campus-seminaariin. Kyseessä on ensimmäisen kerran toteutettu opettajille suunnattu seminaari, jossa eri alojen tutkijat, yritys- ja poliittiset johtajat kertovat, mitä maailmassa tapahtuu parhaillaan. Tapahtuman juontajat Saku Tuominen ja Katja Lindroos kertoivat, että punainen lanka eri puheenvuorojen välillä on muutos.
Valtiovarainministeristä aivotutkijaan, Duudsoni-Jarnosta British Councilin asiantuntijaan, Jorma Uotisesta Jamie Oliverin tuotantoyhtiön toimitusjohtajaan. Olin vaikuttunut. Savoy-teatteri täynnä opettajia, jotka ainakin tuplatunnin kerralla jaksavat olla hiljaa paikoillaan ja imea tietoa. Puhujia oli paljon, meinasi tulla infoähky, mutta aiheiden moninaisuus (pelit, ilmastonmuutos, maailmantalous, sosiaalinen media, tositv, monikulttuurisuus, tunteet oppimisessa ym.) ja loistavat esitykset pitivät hereillä pitkän illan työpäivän jälkeenkin.
Tilaisuus herätti paljon ajatuksia, joita aion käsitellä useammassakin blogikirjoituksessani. Tärkein oppi mielestäni tapahtumassa oli se, että koulu elää muuttuvassa maailmassa. Suhteellisen staattisessa koulumaailmassa (ainakin organisatorisesti) opettajien on tärkeä ymmärtää ja olla kiinnostuneita ympärillä tapahtuvista asioista. On tärkeä ymmärtää niitä ilmiöitä ja puhua niistä.
Yksi asia, mikä iski näin aikuiskasvatuksen parissa toimivan opettajan korvaan: opettajista puhuttaessa keskitytään niin yleisesti kuin jopa Opettaja-lehdessä, Educa-messuilla sekä tässä tapahtumassa etupäässä luokanopettajiin. Opettajia puhuteltaessa taustaoletuksena on se, että opettaja opettaa lapsia. Ei niinkään nuoria, eikä varmasti aikuisia. Opettajakunta on tätä sektoria kuitenkin paljon laajempi. Toivon, että se moninaisuus muistettaisiin nostaa esille myös opettajille järjestettävissä tapahtumissa.
Valtiovarainministeristä aivotutkijaan, Duudsoni-Jarnosta British Councilin asiantuntijaan, Jorma Uotisesta Jamie Oliverin tuotantoyhtiön toimitusjohtajaan. Olin vaikuttunut. Savoy-teatteri täynnä opettajia, jotka ainakin tuplatunnin kerralla jaksavat olla hiljaa paikoillaan ja imea tietoa. Puhujia oli paljon, meinasi tulla infoähky, mutta aiheiden moninaisuus (pelit, ilmastonmuutos, maailmantalous, sosiaalinen media, tositv, monikulttuurisuus, tunteet oppimisessa ym.) ja loistavat esitykset pitivät hereillä pitkän illan työpäivän jälkeenkin.
Tilaisuus herätti paljon ajatuksia, joita aion käsitellä useammassakin blogikirjoituksessani. Tärkein oppi mielestäni tapahtumassa oli se, että koulu elää muuttuvassa maailmassa. Suhteellisen staattisessa koulumaailmassa (ainakin organisatorisesti) opettajien on tärkeä ymmärtää ja olla kiinnostuneita ympärillä tapahtuvista asioista. On tärkeä ymmärtää niitä ilmiöitä ja puhua niistä.
Yksi asia, mikä iski näin aikuiskasvatuksen parissa toimivan opettajan korvaan: opettajista puhuttaessa keskitytään niin yleisesti kuin jopa Opettaja-lehdessä, Educa-messuilla sekä tässä tapahtumassa etupäässä luokanopettajiin. Opettajia puhuteltaessa taustaoletuksena on se, että opettaja opettaa lapsia. Ei niinkään nuoria, eikä varmasti aikuisia. Opettajakunta on tätä sektoria kuitenkin paljon laajempi. Toivon, että se moninaisuus muistettaisiin nostaa esille myös opettajille järjestettävissä tapahtumissa.
Itse ilahduin, kuinka hyvin myös ko. tapahtuman streamaus toimi. Eli pystyin olemaan tavallaan läsnä, vaikka samalla keitin ruokaa lapsille.
VastaaPoistaOpettajista ja opettamisesta puhuttaessa itselläni on sama toive kuin sinullakin - opettamista tapahtuu paljon muuallakin kuin luokkahuoneissa.
Hienoa kuulla, että myös etäläsnäolijat saivat tapahtumasta paljon irti. :)
VastaaPoistaOpettamisesta - oppimista tapahtuu kaikkialla, opettaja on vaan siinä apurin asemassa. Luokanopet on yleensä niitä ensikosketuksia opettajiin, joten ehkä sen vuoksi se jää pysyväksi mielikuvaksi opettajasta.