Berliini on saapunut Stockmannille. Sloganin mukaan kaupunki on nyt IN. Minulle Berliini on aina IN, läsnä ja ajankohtainen. Asuinhan kaupungissa miltei vuoden, ja mielelläni siellä käyn edelleen aina, kun on mahdollista.
Mietteeni hypähtivät miltei tuohduksissa alkuviikosta, kun tuttavani sanoi, ettei Berliini ole kaunis kaupunki. Olen eri mieltä. Tai lopulta ehkä kauneus on vain subjektiivinen tunne ja terminä, kuten kaikki muutkin käsitteet, määriteltävissä monella tavalla. Minun näkemystäni värittävät omat kokemukseni ja muistoni.
Berliini ei ole kaunis, jos ajatellaan pittoreskiä, keskiaikaista ja vanhaa vanhempaa kauneutta. Mutta jos puhutaan jylhästä, moniaikaisesta, monipuolisesta, sirpaleisesta ja ostalgisesta kauneudesta, on Berliini kauneuskilpailujen kuningatar.
Berliini oli pitkään ja on edelleen yksi eurooppalaisen politiikan päänäyttämöitä. Hitler, DDR, muuri, JFK, 3.10.1990, Kultainen Karhu, 2000-luvun rautarouva Merkel. Listaa voisi täydentää loputtomiin. Ja se tulee myös täydentymään. Reilut kymmenen vuotta kaupunki on toiminut jälleen Saksan hallinnollisena keskuksena, ja rakentunut samalla useilta osin aivan uudeksi - moderniksi, eurooppalaiseksi metropoliksi.
Minulle Berliini merkitsee JFK:n tavoin vapautta, mutta myös kasvua, kehitystä, monikulttuurisuutta ja virheistä oppimista. U-bahnissa istuessani, Alexanderplatzilla seisoessani tai Charlottenburgin kaduilla kulkiessani voin samalla erottua ja sulautua massaan. Berliinitär Marlene Dietrichin esittämän laulun mukaan "Ich hab' noch einen Koffer in Berlin. Deswegen muss ich nächstens wieder hin." Matkaseuraa odotellessa...
Minä ja muuri huhtikuussa 2010.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti